torstai 21. kesäkuuta 2012
Koti
Sadepisarat tipahtelevat kasvoilleni
kuin piirtäen uusia pisamia iholleni.
Hetken aikaa olen unessa,
hetken ajan tunnen olevani kotona.
Sitten herään
ja kaipuu kouraisee rintaani
- mutta sekin vain hetken
Sillä tämä on paikka johon kuulun nyt,
ja nämä ovat minun uudet kasvoni.
Ja tämä on minulle oikea paikka,
vaikka aina ei siltä tunnukaan.
Lähettänyt Kuuraturkki klo 17.16 0 kommenttia
Tilaa:
Kommentit (Atom)
