Ristiriita

Kutakuinkin kesy susi
asuu ihmisten keskellä
ystävystyykin joidenkin kanssa

Jostain muistinsa kätköistä
hypähtelee silloin tällöin pieniä muistonsiruja
tuoksuja
ääniä
varjoja
Kuin sadepisarat
ne putoilevat hänen mieleensä
jättämättä rauhaan

Ja vaikka hän ei näitä pisaroita
kunnolla ymmärtäisi
hän tietää kaipaavansa niitä hetkiä
kun hän oli villi

Mutta kumpaa kaipaisi enemmän
-
metsän laulua
vai lämmintä syliä?

(Kuva (c) Minä)