Yksin ja näkymätön

Ketään ei kiinnosta
se oikea minä,
ketään ei kiinnosta
vaikka kuolisin.

Hautajaiset varmaan pidettäisiin kirkossa,
siellä olisi pelkkiä sukulaisia,
ja minusta puhuttaisiin
"nuorena, kauniina naisena".

Oikea minä
ei vittuakaan välitä kirkosta,
vihaa sukulaisiaan,
eikä ole nuori ainakaan sielultaan.
Joillekin tämä ulkokuori saattaa olla kaunis,
mutta se ei edusta minua.

He rakastavat mielikuvaansa minusta,
eivät minua.

Olen elänyt monta elämää,
nähnyt maailman sekä eläimen että ihmisen silmin.
En koe olevani kokonaan nainen - tai edes kokonaan ihminen
- vaikka ruumiini niin väittääkin.
Minussa on tilaa monelle hengelle, monelle tarinalle.
Mutta ketään ei kiinnosta.
Kukaan ei näe.
Kukaan ei välitä.

Olen yksin.
Yksin ja näkymätön.

(Kuva on oma tekele jälleen.)