perjantai 25. toukokuuta 2012
Kadonneiden muistojen saari
Lähettänyt Kuuraturkki klo 3.33 0 kommenttia
torstai 24. toukokuuta 2012
Sneak peek
"Flannilla oli vaikeuksia muistaa äitinsä kasvoja, vaikka oli kulunut tuskin kuunkiertoakaan siitä kun heidän tiensä erkanivat. Silloin hänen fyysisesti hyvin heikkokuntoinen äitinsä oli tuonut hänet Flannin sedän, Sén luokse. Tyttö ei kuullut mitä nuo kaksi puhuivat keskenään ennen kuin äiti lähti, mutta pian kävi ilmeiseksi että hänestä kuorittaisiin vuosien mittaan esiin kovaksikeitetty soturi. Ajatus tuntui tytöstä kovin kaukaiselta, hänhän oli nähnyt vasta seitsemän kesää. Sé oli nyt hänen isänsä, ja tämän poika Ánle hänen veljensä. Hän ei osannut surra muutosta, ja tuli toimeen koko kylän väen kanssa, vaikka olikin kovin arvaamaton. Hän saattoi muuttua hiljaisesta hiirestä ärhenteleväksi kiusanhengeksi muutamassa silmänräpäyksessä."
Pätkä tähän mennessä kirjoitetusta raakiletekstistä. Työnimenä on Wolves of Erin (WoE), mutta se tulee todnäk muuttumaan jossain vaiheessa. Kyllä tästä jotain tulee. Ehkä. :D
Lähettänyt Kuuraturkki klo 8.43 0 kommenttia
Kaikki järjestyy
"Aamut takapihalla,
tupakan ja sitruunaisen tiskiaineen tuoksu käsissäni
Auringon pehmeä lämpö kasvoillani
Tuuli silittää poskeani,
tunnen sen kepeän kosketuksen ihollani
kuten lapsena tunsin sen
kun äiti pyyhki kyyneleet poskiltani ja sanoi
"Kaikki järjestyy"."
Lähettänyt Kuuraturkki klo 4.19 0 kommenttia
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Osasto 5
Huoneeni osasto 5:llä on kuin elokuvasta. Se on pieni. Seinät ovat valkoiset, kuten kaikki muukin huoneessa. Verhot ja vuodevaatteet ovat lemmikinsiniset. Kolmannen kerroksen ikkunasta näkee jo hieman kellastuneita puita sekä jonkin vanhaa tehdasta muistuttavan rakennuksen, jonka piippu on punaisista tiilistä rakennettu. Huoneessani kuuluu vain sadeveden tanssi katolla, näppäimistön vaimea naputus ja yhteishuoneesta kantautuva tv:n sekava ääni. Minulla on kovin epätodellinen olo.
Juuri nyt kaipaisin tupakkaa, hyvää viskiä, pehmeän nojatuolin, viltin ja jazzia. Niin, ja kissani syliini kehräämään. Rakastan sitä eläintä enemmän kuin osaan edes kuvailla. Syy siihen mikä minut sai tänne lähtemään, oli itse asiassa juuri se kissa. Ajattelin tappavani itseni, mutta sitten mietin kuka ruokkii viattoman pikku kissanpennun siihen asti että ruumiini löydetään. Kirjoitin äidille viestin että voitko ottaa kissan, mun on ihan pakko päästä sairaalaan.
Kiitos, Taika.
Lähettänyt Kuuraturkki klo 18.07 0 kommenttia
Ihan tavallinen tyttö
Se kirkuu ja se kikattaa
se vihaa ja se rakastaa.
Lähettänyt Kuuraturkki klo 16.52 0 kommenttia
Tahtoisin
se tyttö, joka kulkee mukana kaikkien unissa.
Lähettänyt Kuuraturkki klo 13.39 0 kommenttia
Parasta ennen
Lähettänyt Kuuraturkki klo 13.25 0 kommenttia


