Lintumies

"Kuka sä oikeastaan olet?

Oletko sä se, joka sun vieressä istuva henkilö haluaa sun olevan?

Onko sun identiteetti säpäleinä?

Etsitkö kotia, paikkaa jossa levätä, kuin muuttolintu ikään?

Vai voitko sä todella olla noin kaunis sielu

Ehkä sullakin on oma maailmasi, kuten mulla.
Silti jokin vanha hälytyskello soi mun päässä.

Kun sua katsoo ja kuuntelee, tulee mieleen jotkut Dalin maalaukset

miten ne voi nähdä niin monella tavalla

Tulee helvetin surrealistinen olo

ja mieleen nousee miljoona kysymystä.

Todellisuus hälvenee hurmaavasti aamu-usvaan ja tupakansavuun,

kuten sillä on joskus tapana tehdä.

Mutta onko todellisuudella loppujen lopuksi mitään merkitystä?

Eikö me kaikki määritellä oma todellisuutemme,

oma kuplamme?

Kyllä sä mun kuplaani mahdut, kaunis lintu.

Täällä on paikka varattuna juuri sulle.

Muista silti ottaa omat ajatukset mukaan

tahdon tietää niistä lisää

sitten kun olet levännyt tarpeeksi että jaksat kertoa niistä kunnolla."

(Kuvat omaa käsialaani, vaikkakin hyvin random näpsyjä flippaavalla kännykän kameralla. :D)

Koti

Sadepisarat tipahtelevat kasvoilleni
kuin piirtäen uusia pisamia iholleni.

Hetken aikaa olen unessa,
hetken ajan tunnen olevani kotona.
Sitten herään
ja kaipuu kouraisee rintaani
- mutta sekin vain hetken

Sillä tämä on paikka johon kuulun nyt,
ja nämä ovat minun uudet kasvoni.
Ja tämä on minulle oikea paikka,
vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Kadonneiden muistojen saari

Näytätte harvinaisen todelliselta tänään, neiti.

Hymyilet minulle vaikka arpiasi särkee enemmän kuin aikoihin

sillä sellainen sinä vain olet

- ainakin minulle. 

Jotkut ehkä sanoisivat sinua mielikuvitusystäväkseni

pyh

olen liian vanha sellaiseen.

Lainaat kehoani juodaksesi kupillisen kamomillateetä josta pidät kovasti

ja minä pysyn vierelläsi.

Sitten Hän saapuu paikalle

ja lähdette yhdessä katsomaan Kotianne, kuten teillä on tapana.

Kun palaatte takaisin, olet häilyvämpi ja utuisempi

äänesi värisee kun kerrot taas, että Kotia ei ollut enää.

Olet sanonut sen niin monesti mutta et vaikuta muistavan.

Sinun on kai vieläkin vähän vaikeaa käsittää sitä

ja vaikka Hän ymmärtääkin sen, Hän ei tahdo päästää sinua menemään yksin

kadonneiden muistojen saarelle.

Sneak peek

"Flannilla oli vaikeuksia muistaa äitinsä kasvoja, vaikka oli kulunut tuskin kuunkiertoakaan siitä kun heidän tiensä erkanivat. Silloin hänen fyysisesti hyvin heikkokuntoinen äitinsä oli tuonut hänet Flannin sedän, Sén luokse. Tyttö ei kuullut mitä nuo kaksi puhuivat keskenään ennen kuin äiti lähti, mutta pian kävi ilmeiseksi että hänestä kuorittaisiin vuosien mittaan esiin kovaksikeitetty soturi. Ajatus tuntui tytöstä kovin kaukaiselta, hänhän oli nähnyt vasta seitsemän kesää. Sé oli nyt hänen isänsä, ja tämän poika Ánle hänen veljensä. Hän ei osannut surra muutosta, ja tuli toimeen koko kylän väen kanssa, vaikka olikin kovin arvaamaton. Hän saattoi muuttua hiljaisesta hiirestä ärhenteleväksi kiusanhengeksi muutamassa silmänräpäyksessä."

Pätkä tähän mennessä kirjoitetusta raakiletekstistä. Työnimenä on Wolves of Erin (WoE), mutta se tulee todnäk muuttumaan jossain vaiheessa. Kyllä tästä jotain tulee. Ehkä. :D

Kaikki järjestyy

"Aamut takapihalla,
tupakan ja sitruunaisen tiskiaineen tuoksu käsissäni
Auringon pehmeä lämpö kasvoillani
Tuuli silittää poskeani,
tunnen sen kepeän kosketuksen ihollani
kuten lapsena tunsin sen
kun äiti pyyhki kyyneleet poskiltani ja sanoi
"Kaikki järjestyy"."

Osasto 5

Huoneeni osasto 5:llä on kuin elokuvasta. Se on pieni. Seinät ovat valkoiset, kuten kaikki muukin huoneessa. Verhot ja vuodevaatteet ovat lemmikinsiniset. Kolmannen kerroksen ikkunasta näkee jo hieman kellastuneita puita sekä jonkin vanhaa tehdasta muistuttavan rakennuksen, jonka piippu on punaisista tiilistä rakennettu. Huoneessani kuuluu vain sadeveden tanssi katolla, näppäimistön vaimea naputus ja yhteishuoneesta kantautuva tv:n sekava ääni. Minulla on  kovin epätodellinen olo.

Juuri nyt kaipaisin tupakkaa, hyvää viskiä, pehmeän nojatuolin, viltin ja jazzia. Niin, ja kissani syliini kehräämään. Rakastan sitä eläintä enemmän kuin osaan edes kuvailla. Syy siihen mikä minut sai tänne lähtemään, oli itse asiassa juuri se kissa. Ajattelin tappavani itseni, mutta sitten mietin kuka ruokkii viattoman pikku kissanpennun siihen asti että ruumiini löydetään. Kirjoitin äidille viestin että voitko ottaa kissan, mun on ihan pakko päästä sairaalaan.
Kiitos, Taika.

Ihan tavallinen tyttö

Se tykkää kissanpennuista

kukkasista

keijukaisista

ja korkokengistä

kaikesta kimaltavasta.

Mutta sen sydämessä asuva kurjuus

on kamalaa katseltavaa joskus

kun se kiduttaa itseään

kiloilla

kaloreilla

ja kipeillä haavoilla.

Se on

Ihan Tavallinen Tyttö

jolla on kourallinen liikaa murheita

ja kiivas mielikuvitus.

Se on Ihan Tavallinen Tyttö

jolla on harrastuksia, unelmia ja intohimoja.

Se on

Ihan Tavallinen Tyttö.

Se kirkuu ja se kikattaa
se vihaa ja se rakastaa.