Kuljen sumussa.
Värit ovat epäselvät, enkä näe juuri käsiäni pidemmälle. En näe tulevaisuuteen. En osaa arvata mitä on vastassa, ja se kiusaa minua.
Jatkuuko polku yhtä kivikkoisena
vai päädynkö kenties pian maantielle,
josta joku poimisi minut kyytiin?
Kenkäni ovat kuluneet puhki.
Kylmä ja kostea vesi litisee varpaideni välissä,
ja saa jalkani tuntumaan lyijynraskailta.
Hengityksenikin höyryää,
ja minusta tuntuu että sisälläni on samaa sumua kuin ulkona.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti