Ristiriita

Kutakuinkin kesy susi
asuu ihmisten keskellä
ystävystyykin joidenkin kanssa

Jostain muistinsa kätköistä
hypähtelee silloin tällöin pieniä muistonsiruja
tuoksuja
ääniä
varjoja
Kuin sadepisarat
ne putoilevat hänen mieleensä
jättämättä rauhaan

Ja vaikka hän ei näitä pisaroita
kunnolla ymmärtäisi
hän tietää kaipaavansa niitä hetkiä
kun hän oli villi

Mutta kumpaa kaipaisi enemmän
-
metsän laulua
vai lämmintä syliä?

(Kuva (c) Minä)

Olemassaolo

Oletko koskaan käyttänyt

puiden vuosirenkaita tikapuina?

Sadepisaraa makuualustanasi?

Entä oletko saanut vuorta jalkapohjaasi

epähuomiossa astunut valtamereen ja kastellut kenkäsi?

Oletko uinyt kyynelessä?

Leijunut maahan untuvalla?

Ollut olemassa jonkun alitajunnassa?

Yksin ja näkymätön

Ketään ei kiinnosta
se oikea minä,
ketään ei kiinnosta
vaikka kuolisin.

Hautajaiset varmaan pidettäisiin kirkossa,
siellä olisi pelkkiä sukulaisia,
ja minusta puhuttaisiin
"nuorena, kauniina naisena".

Oikea minä
ei vittuakaan välitä kirkosta,
vihaa sukulaisiaan,
eikä ole nuori ainakaan sielultaan.
Joillekin tämä ulkokuori saattaa olla kaunis,
mutta se ei edusta minua.

He rakastavat mielikuvaansa minusta,
eivät minua.

Olen elänyt monta elämää,
nähnyt maailman sekä eläimen että ihmisen silmin.
En koe olevani kokonaan nainen - tai edes kokonaan ihminen
- vaikka ruumiini niin väittääkin.
Minussa on tilaa monelle hengelle, monelle tarinalle.
Mutta ketään ei kiinnosta.
Kukaan ei näe.
Kukaan ei välitä.

Olen yksin.
Yksin ja näkymätön.

(Kuva on oma tekele jälleen.)

What I want

I want to be the soothing rain on your skin on a long run.
I want to be the first ray of spring Sun to warm you.
I want to be the liquor on your lips when the Moon is full and bright.
I want to be your obsession,
someone to inspire you,
someone you love.

I want you to want me and show it.
I want to get a reaction out of you,
so I know something hit home,
that I made your spirit quiver just for a while.

I want to hear you say how you feel about me,
even if it's simply "nothing".

As cruel as it sounds,
I want your heart to be as torn when thinking of me
as mine is when I'm thinking of you.

Crow-man

There once was a crow
sitting in a tree, right next to me.
I listened to it caw,
one time, twice.
I heard its wings flapping as it took flight.

A man sat there
on the stone, right next to me.
And I looked at him
and his eyes dark and wise.
I heard his heart flutter as he kissed me goodnight.

Kuurankukkia

Katsoin nousevaa kuuta
Katsoin sitä kauan
niin kauan
että aika vaihtui seuraavaan
että ikuisuus
tuntui vain pisaralta meressä

Sitten tuli aamu
kuurankukkineen
Jotka sitten sulivat
kastepisaroiksi
joista auringon valo heijastui

En edes huomannut ajan kulkua
se tapahtui hitaasti
Niin kovin hitaasti.

Lintumies

"Kuka sä oikeastaan olet?

Oletko sä se, joka sun vieressä istuva henkilö haluaa sun olevan?

Onko sun identiteetti säpäleinä?

Etsitkö kotia, paikkaa jossa levätä, kuin muuttolintu ikään?

Vai voitko sä todella olla noin kaunis sielu

Ehkä sullakin on oma maailmasi, kuten mulla.
Silti jokin vanha hälytyskello soi mun päässä.

Kun sua katsoo ja kuuntelee, tulee mieleen jotkut Dalin maalaukset

miten ne voi nähdä niin monella tavalla

Tulee helvetin surrealistinen olo

ja mieleen nousee miljoona kysymystä.

Todellisuus hälvenee hurmaavasti aamu-usvaan ja tupakansavuun,

kuten sillä on joskus tapana tehdä.

Mutta onko todellisuudella loppujen lopuksi mitään merkitystä?

Eikö me kaikki määritellä oma todellisuutemme,

oma kuplamme?

Kyllä sä mun kuplaani mahdut, kaunis lintu.

Täällä on paikka varattuna juuri sulle.

Muista silti ottaa omat ajatukset mukaan

tahdon tietää niistä lisää

sitten kun olet levännyt tarpeeksi että jaksat kertoa niistä kunnolla."

(Kuvat omaa käsialaani, vaikkakin hyvin random näpsyjä flippaavalla kännykän kameralla. :D)

Koti

Sadepisarat tipahtelevat kasvoilleni
kuin piirtäen uusia pisamia iholleni.

Hetken aikaa olen unessa,
hetken ajan tunnen olevani kotona.
Sitten herään
ja kaipuu kouraisee rintaani
- mutta sekin vain hetken

Sillä tämä on paikka johon kuulun nyt,
ja nämä ovat minun uudet kasvoni.
Ja tämä on minulle oikea paikka,
vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Kadonneiden muistojen saari

Näytätte harvinaisen todelliselta tänään, neiti.

Hymyilet minulle vaikka arpiasi särkee enemmän kuin aikoihin

sillä sellainen sinä vain olet

- ainakin minulle. 

Jotkut ehkä sanoisivat sinua mielikuvitusystäväkseni

pyh

olen liian vanha sellaiseen.

Lainaat kehoani juodaksesi kupillisen kamomillateetä josta pidät kovasti

ja minä pysyn vierelläsi.

Sitten Hän saapuu paikalle

ja lähdette yhdessä katsomaan Kotianne, kuten teillä on tapana.

Kun palaatte takaisin, olet häilyvämpi ja utuisempi

äänesi värisee kun kerrot taas, että Kotia ei ollut enää.

Olet sanonut sen niin monesti mutta et vaikuta muistavan.

Sinun on kai vieläkin vähän vaikeaa käsittää sitä

ja vaikka Hän ymmärtääkin sen, Hän ei tahdo päästää sinua menemään yksin

kadonneiden muistojen saarelle.

Sneak peek

"Flannilla oli vaikeuksia muistaa äitinsä kasvoja, vaikka oli kulunut tuskin kuunkiertoakaan siitä kun heidän tiensä erkanivat. Silloin hänen fyysisesti hyvin heikkokuntoinen äitinsä oli tuonut hänet Flannin sedän, Sén luokse. Tyttö ei kuullut mitä nuo kaksi puhuivat keskenään ennen kuin äiti lähti, mutta pian kävi ilmeiseksi että hänestä kuorittaisiin vuosien mittaan esiin kovaksikeitetty soturi. Ajatus tuntui tytöstä kovin kaukaiselta, hänhän oli nähnyt vasta seitsemän kesää. Sé oli nyt hänen isänsä, ja tämän poika Ánle hänen veljensä. Hän ei osannut surra muutosta, ja tuli toimeen koko kylän väen kanssa, vaikka olikin kovin arvaamaton. Hän saattoi muuttua hiljaisesta hiirestä ärhenteleväksi kiusanhengeksi muutamassa silmänräpäyksessä."

Pätkä tähän mennessä kirjoitetusta raakiletekstistä. Työnimenä on Wolves of Erin (WoE), mutta se tulee todnäk muuttumaan jossain vaiheessa. Kyllä tästä jotain tulee. Ehkä. :D

Kaikki järjestyy

"Aamut takapihalla,
tupakan ja sitruunaisen tiskiaineen tuoksu käsissäni
Auringon pehmeä lämpö kasvoillani
Tuuli silittää poskeani,
tunnen sen kepeän kosketuksen ihollani
kuten lapsena tunsin sen
kun äiti pyyhki kyyneleet poskiltani ja sanoi
"Kaikki järjestyy"."

Osasto 5

Huoneeni osasto 5:llä on kuin elokuvasta. Se on pieni. Seinät ovat valkoiset, kuten kaikki muukin huoneessa. Verhot ja vuodevaatteet ovat lemmikinsiniset. Kolmannen kerroksen ikkunasta näkee jo hieman kellastuneita puita sekä jonkin vanhaa tehdasta muistuttavan rakennuksen, jonka piippu on punaisista tiilistä rakennettu. Huoneessani kuuluu vain sadeveden tanssi katolla, näppäimistön vaimea naputus ja yhteishuoneesta kantautuva tv:n sekava ääni. Minulla on  kovin epätodellinen olo.

Juuri nyt kaipaisin tupakkaa, hyvää viskiä, pehmeän nojatuolin, viltin ja jazzia. Niin, ja kissani syliini kehräämään. Rakastan sitä eläintä enemmän kuin osaan edes kuvailla. Syy siihen mikä minut sai tänne lähtemään, oli itse asiassa juuri se kissa. Ajattelin tappavani itseni, mutta sitten mietin kuka ruokkii viattoman pikku kissanpennun siihen asti että ruumiini löydetään. Kirjoitin äidille viestin että voitko ottaa kissan, mun on ihan pakko päästä sairaalaan.
Kiitos, Taika.

Ihan tavallinen tyttö

Se tykkää kissanpennuista

kukkasista

keijukaisista

ja korkokengistä

kaikesta kimaltavasta.

Mutta sen sydämessä asuva kurjuus

on kamalaa katseltavaa joskus

kun se kiduttaa itseään

kiloilla

kaloreilla

ja kipeillä haavoilla.

Se on

Ihan Tavallinen Tyttö

jolla on kourallinen liikaa murheita

ja kiivas mielikuvitus.

Se on Ihan Tavallinen Tyttö

jolla on harrastuksia, unelmia ja intohimoja.

Se on

Ihan Tavallinen Tyttö.

Se kirkuu ja se kikattaa
se vihaa ja se rakastaa.

Tahtoisin

Tahtoisin olla se tyttö

jolla on pörröinen letti, sievä kukkamekko ja punainen kaulahuivi

niin, ja isot aurinkolasit.

Se, joka siemailee espressoa keskustan kuppiloissa

ja kirjoittelee runoja.

Tahtoisin olla se tyttö

josta huokuu luovuus

ja jonka herkkä taiteilijasielu näkyy uloskinpäin.

Näyttäisin ihan metsänhengeltä.

Tahtoisin olla se tyttö

joka muisuttaa tuulessa huojuvasta

kuuraisesta viljasta,
se tyttö, joka kulkee mukana kaikkien unissa.

Parasta ennen

Silmiini palanut kuvia kuolemasta

kipu polttaa ruumistani

jokin mätänee sisälläni

Parasta ennen-päiväykseni on mennyt.

Usva

Kuljen sumussa.
Värit ovat epäselvät, enkä näe juuri käsiäni pidemmälle. En näe tulevaisuuteen. En osaa arvata mitä on vastassa, ja se kiusaa minua.
Jatkuuko polku yhtä kivikkoisena
vai päädynkö kenties pian maantielle,
josta joku poimisi minut kyytiin?

Kenkäni ovat kuluneet puhki.
Kylmä ja kostea vesi litisee varpaideni välissä,
ja saa jalkani tuntumaan lyijynraskailta.

Hengityksenikin höyryää,
ja minusta tuntuu että sisälläni on samaa sumua kuin ulkona.

Soft day

Tihkusade sumentaa näköni,
navakka tuuli läpäisee flanellipuseroni ja villamyssyni.
Katson lehtisadetta ja huomaan innostuvani reissusta
josta oletin tulevan yhtä piinaa.
Joka kuukausi toistuvat kivutkaan eivät tunnu niin pahalta ulkoilmassa.
Frisbee lentää väärään suuntaan
nauran itselleni
naakka säikähtää kovaa ääntä.
Tieltä kuuluu tasainen ääni
klip klop
kun joku taluttaa siellä hevosta ja koiraa.
Järvi tyrskyää niin että se näyttää mereltä.
Sadevesi ja tuulenpuuskat
kantavat huoleni pois,
ja sydämeni on jälleen kevyt.

Edes hetken verran.

Kun tulen sisään
kuuluu tuttu ääni
"Selvisit hengissä"
"Joo", vastaan virnistäen.
Mieleni tekee lämmintä maitoa ja suolatikkuja.

Anan ja nälänkin äänet ovat taas hetkeksi hiljentyneet.

Lukusarja

173, 84, 74,5, 55, 1000.

Lukuja lukujen perään. Vaakoja, mittanauhoja, menneisyyden aaveita ja kaukaisia haaveita. Yritän etsiä itseäni numeroiden joukosta mutta en löydä. En näe itseäni siellä. Panikoin. Olen liian suuri ollakseni listalla.
Listalla johon kaikki oikeat syömishäiriöiset
ja kauniit ihmiset pääsevät.

Olen palasina.

Tunnen sen

Tunnen sen

hiipivän sieluuni

kissanpennun kepein askelin

viattomasti ja pehmeästi se kulkee

polttaen reikiä sieluuni

joka ikisellä askeleella

Tunnen sen

hiipivän sieluuni

ja pidän siitä.

Leikkiä vain

Kissat juoksevat ympäri taloa jahdaten toisiaan. Pikkuisten tassujen rytmikäs töminä saa minut hymyilemään ohikiitäväksi hetkeksi ja unohtamaan itseinhoni. Pian se kuitenkin palaa entistä vahvempana ja tukehduttaa minua tutulla otteellaan.

Olen syönyt liikaa.
Tunnen kylmien käsien hiipivän kurkulleni.
Olen lihava.
Paine päässäni kasvaa.
Vihaan itseäni.
Näkymättömät kädet murtavat niskani. Kuulen rusahduksen mutta en tunne mitään.

Hetkeksi uni haihtuu.